Yrjö III
Ison-Britannian ja Irlannin kuningas sekä Hannoverin vaaliruhtinas (1760–1801) / From Wikipedia, the free encyclopedia
Yrjö III (George William Frederick, 4. kesäkuuta 1738 Lontoo – 29. tammikuuta 1820 Windsor) oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningas vuosina 1760–1801 ja maiden yhdistyttyä hän oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas kuolemaansa asti.[1] Hän oli myös samanaikaisesti Braunschweig-Lüneburgin (”Hannover”) vaaliruhtinas ja herttua Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa 1760–1814 ja Hannoverin kuningas vuodesta 1814 kuolemaansa asti. Hän oli edellisen kuninkaan Yrjö II:n pojanpoika, kolmas Hannover-sukuinen hallitsija ja suvun ensimmäinen hallitsija, joka oli syntynyt Britanniassa ja puhui englantia.
Yrjö III | |
---|---|
Ison-Britannian ja Irlannin kuningas[lower-alpha 1] | |
Valtakausi | 25. lokakuuta 1760 – 29. tammikuuta 1820 |
Kruunajaiset | 22. syyskuuta 1761 |
Edeltäjä | Yrjö II |
Seuraaja | Yrjö IV |
Pääministerit | |
Hannoverin vaaliruhtinas | |
Valtakausi | 25. lokakuuta 1760 – 6. elokuuta 1806 |
Edeltäjä | Yrjö II |
Hannoverin kuningas | |
Valtakausi | 12. lokakuuta 1814 – 29. tammikuuta 1820 |
Seuraaja | Yrjö IV |
Syntynyt |
4. kesäkuuta 1738 Lontoo, Englanti, Ison-Britannian kuningaskunta |
Kuollut |
29. tammikuuta 1820 (81 vuotta) Windsor, Berkshire, Englanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
Hautapaikka | St. George’s Chapel, Windsor, Berkshire |
Puoliso | Charlotte von Mecklenburg-Strelitz |
Lapset | Luettelo |
Koko nimi | George William Frederick |
Suku | Hannover |
Isä | Walesin prinssi Fredrik |
Äiti | Saksi-Gothan prinsessa Augusta |
Uskonto | anglikaani |
Nimikirjoitus |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: hyppää johdannosta lapsiin ja arvonimiin, ei hallitsijatoimia, lähteet ja merkinnät. Artikkeli on selvästi kesken |
Yrjön valtakauden aikana Britannia soti monta sotaa Euroopassa, Afrikassa, Amerikoissa ja Aasiassa. Hänen valtakautensa alussa Britannia voitti Ranskan seitsenvuotisessa sodassa ja siitä tuli hallitseva suurvalta Pohjois-Amerikassa ja Intiassa. Kuitenkin pian monet Britannian siirtomaista Amerikassa menetettiin Yhdysvaltain vapaussodassa. Sodat vallankumouksellista ja Napoleonin johtamaa Ranskaa vastaan vuodesta 1793 päättyivät Napoleonin tappioon Waterloon taistelussa 1815.
Valtakaudellaan Yrjö pyrki hankkimaan kuninkaalle uudestaan todellista valtaa, joka oli aiempien monarkkien aikana luisunut parlamentille. Yrjö sääti Royal Marriages Actin 1772 sen jälkeen, kun hänen veljensä olivat avioituneet salaa. Laki antoi hallitsijalle veto-oikeuden hänen isänsä Yrjö II:n jälkeläisten avioliittoihin.
Yrjö tunnettiin nimellä ”Farmer George”, koska hän oli kiinnostunut maanviljelystä ja käyttäytyi mutkattomasti. Hänen väitetään luisuneen hiljalleen mielisairauteen, mutta varmuutta asiasta ei ole. Hänen uskotaan sairastaneen porfyriaa, joka joidenkin tutkijoiden mukaan aiheutti hulluudeksi tulkitut kohtaukset. Vuodesta 1812 monarkkina käytännössä toimi tuleva kuningas Yrjö IV prinssihallitsijan (Prince Regent) nimikkeellä.[2][3] Yrjön kirjoittamien kirjeiden tietokonepohjaisen analyysin avulla on päätelty hänen kärsineen vanhuudessaan maniasta.[4]