Charlotte von Mecklenburg-Strelitz
saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö III:n puolisona Englannin ja Irlannin kuningatar / From Wikipedia, the free encyclopedia
Charlotte von Mecklenburg-Strelitz (19. toukokuuta 1744 – 17. marraskuuta 1818) oli saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö III:n puolisona Englannin ja Irlannin kuningatar.[1]
Charlotte von Mecklenburg-Strelitz | |
---|---|
Kuningatar Charlotte, Thomas Gainsboroughin maalauksessa vuodelta 1781. | |
Iso-Britannian ja Irlannin kuningatar | |
Virkakausi | 8. syyskuuta 1761 – 17. marraskuuta 1818 |
Kruunajaiset | 22. syyskuuta 1761 |
Syntynyt | 19. toukokuuta 1744 |
Kuollut |
17. marraskuuta 1818 Kew Palace, Kew, Englanti |
Puoliso | Yrjö III |
Lapset | Luettelo |
Koko nimi | Sophia Charlotte |
Suku | Mecklenburg-Strelitz |
Isä | Charles Louis Frederick, Mecklenburg-Strelitzin herttua |
Äiti | Elisabeth Albertine |
Nimikirjoitus |
Charlotte oli pienen pohjoissaksalaisen Mecklenburg-Strelitzin herttuakunnan herttuan nuorin tytär.[2]
Yrjö III pyysi neuvonantajaansa etsimään sopivan vaimon protestanttisten saksalaisten prinsessojen joukosta. Valinta osui Charlotteen, ja avioliitosta sovittiin ilman että tulevat puolisot näkivät toisiaan.[1][3] Kuningasparille syntyi 15 lasta, joista 13 selvisi aikuisiksi asti.[4] He asuivat aluksi St Jamesin palatsissa, mutta ostivat Buckinghamin palatsin ja muuttivat sinne vuonna 1762.[2]
Sekä Charlotte että kuningas olivat musiikintuntijoita. Erityisesti Georg Friedrich Händel oli heidän suosiossaan. Johann Sebastian Bachin yhdestoista poika Johann Christian Bach oli kuningattaren hovimuusikko. Mozart soitti kuningattarelle kahdeksanvuotiaana.[2]
Kuningatar oli kiinnostunut myös kasvitieteestä ja Kew Gardensista. Helokolibrikukka Strelitzia reginae on saanut tieteellisen nimensä hänen kunniakseen.[2]
Kuningatar on erittäin suosittu Yhdysvalloissa, Pohjois-Carolinan osavaltion suurimmassa kaupungissa Charlottessa, joka on saanut hänen mukaansa sekä virallisen nimensä että lempinimen Queen City.[4]
Historioitsija Mario de Valdes y Cocom on vuonna 1999 spekuloinut, että Charlottella on voinut olla afrikkalaisia esi-isiä 1300-luvulla.[4][5] Teorian alkuperä on luultavasti jamaikalais-yhdysvaltalaisen historioitsija Joel Augustus Rogersin 1940- ja 1950-luvuilla julkaisemissa teoksissa.[5][6] Kuningatar Elisabet II:n hovi kommentoi de Valdes y Cocomin teoriaa paljastamalla, että Charlotten mustista esivanhemmista on kuningassuvun piirissä huhuttu jo pitkään, mutta että asia ei suuremmin kiinnosta heitä.[5]