Valistuksen ajan kirjallisuus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Valistuksen ajan kirjallisuus sisälsi uusia piirteitä, mutta ei varsinaisesti luonut uutta kaunokirjallista tyyliä. Valistusajan kirjallisuus sisälsi paljon tietoa, ja asiaproosalle ominainen, tieteellistä termistöä sisältävä kirjoitustyyli nousi esiin. Kun valistusta edeltänyt klassismi painotti hyvin muotoiltua ja tasapainoista tekstiä, valistuksen kirjallisuudelle tärkeää oli saada välitetyksi tieto. Toisaalta selkeys ja konkreettinen kieli olivat keskeisiä myös valistuksen kirjallisuudelle.[1]