Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin
toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen sotaoikeus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kaukoidän kansainvälinen sotilastuomioistuin (engl. International Military Tribunal for the Far East, IMTFE)[1] oli toisen maailmansodan jälkeen perustettu kansainvälinen sotaoikeus, joka tuomitsi Japanin keisarikunnan entisiä johtajia sodan aikana tapahtuneista rikoksista. Sen tunnetuin osa oli vuosina 1946–1948 järjestetty niin sanottu Tokion sotarikosoikeudenkäynti, jossa tuomittiin 28 Japanin entistä johtohenkilöä ja joka rinnastui natsi-Saksan johtajille 1945–1946 pidettyyn Nürnbergin ensimmäiseen oikeudenkäyntiin. Seitsemän syytetyistä tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin, heistä tunnetuimpana entinen pääministeri ja ylipäällikkö Hideki Tōjō.
Tuomioistuimessa käsitellyt rikokset jaettiin kolmeen luokkaan: A-luokkaan kuuluivat rikokset rauhaa vastaan, mikä käytännössä tarkoitti hyökkäyssodan suunnittelua, B-luokkaan perinteiset sotarikokset ja C-luokkaan rikokset ihmisyyttä vastaan. A-luokka oli suunniteltu lähinnä Japanin ylintä johtoa ajatellen, B- ja C-luokan rikoksista saatettiin syyttää keitä tahansa japanilaisia näiden asemasta riippumatta.[2]