Suomen urheilu
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen urheilu koostuu kilpaurheilusta, jossa pyritään parempiin suorituksiin kuin kanssakilpailijat, kuntourheilusta, jossa ensisijaisena tavoitteena on oman fyysisen kunnon ylläpitäminen ja virkistys, sekä penkkiurheilusta eli muiden kilpaurheilusuoritusten seuraamisesta ja kannustamisesta.
Suomalaisen huippu-urheilun alkuaikoina Suomi oli maailman parhaimpia urheilumaita. Kesä- ja talviolympialaisissa vuosina 1908–1936 Suomi sijoittui mitalitaulukossa neljänneksi,[1] ja kyseisen ajanjakson olympiamitaleista yli puolet tuli yleisurheilusta ja painista. 1970-luvun menestyksestä huolimatta vuosien 1968–1996 olympialaisissa Suomi oli mitalitaulukossa sijalla 26. 2000-luvulle tultaessa lajikenttä on pirstaloitunut yhä enemmän, ja myös arvokisamitalit ovat jakaantuneet yhä useampaan lajiin. Vuonna 2015 suomalaiset urheilijat saavuttivat 300 MM- tai EM-mitalia 48 eri urheilumuodossa (mukana on menestys opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta-avustusta nauttivien lajiliittojen alaisissa lajeissa).[2]
Suomen kansallispeli on Lauri Pihkalan luoma pesäpallo.[3]