Samarium on harvinaisiin maametalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sm ja järjestysluku 62. Samarium löytyi samarskiittimineraalista 1800-luvun lopulla. Samariumia ei esiinny luonnossa vapaana alkuaineena, vaan ainoastaan mineraaleissa, kuten pääasiassa monatsiitissa ja bastnäsiitissä.[2] Samariumin tärkeimpiä sovelluskohteita ovat samarium-kobolttimagneetit.
|
Yleistä |
Nimi | Samarium |
Tunnus | Sm |
Järjestysluku | 62 |
Luokka | lantanoidi |
Lohko | f-lohko |
Ryhmä | - |
Jakso | 6 |
Tiheys | 7,52 · 103 kg/m3 |
Väri | hopeanvalkoinen |
Löytövuosi, löytäjä | 1853, Jean Charles Galissard de Marignac,[1] 1879, Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran,[2] 1901, Eugène-Anatole Demarçay[3] |
Atomiominaisuudet |
Atomipaino (Ar) | 150,362[4] |
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 185 (238) pm |
Kovalenttisäde | 166 pm |
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 24, 8, 2 |
Hapetusluvut | +III, +II |
Kiderakenne | tiiviisti pakattu (ABCBCACAB) |
Fysikaaliset ominaisuudet |
Olomuoto | kiinteä |
Sulamispiste | 1 345 K (1 072 °C) |
Kiehumispiste | 2 067 K (1 794 °C) |
Höyrystymislämpö | 175 kJ/mol |
Sulamislämpö | 8,6 kJ/mol |
Muuta |
Elektronegatiivisuus | 1,17 (Paulingin asteikko) |
Ominaislämpökapasiteetti | 0,197 kJ/(kg K) |
Sähkönjohtavuus | 1.1×106 S/m |
CAS-numero | 7440-19-9 |
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |