Ruotsin suurvalta-aika
Ruotsin historian ajanjakso 1611–1721 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Ruotsin suurvalta-aika (ruots. Stormaktstiden) käsittää sen ajan Ruotsin historiassa, jolloin maa oli eurooppalainen suurvalta 1600-luvun alusta 1700-luvun alkuun. Tänä aikana se hallitsi muun muassa pitkälti koko Suomea ja Baltian maiden aluetta. Suurvalta-ajan katsotaan yleensä alkaneen Kustaa II Aadolfin valtaistuimelle noususta vuonna 1611 ja päättyneen suuren Pohjan sodan aluemenetyksiin vuonna 1721.[1] Naapurivaltioiden heikkous ja taitava kansainvälisten ristiriitojen hyödyntäminen tekivät mahdolliseksi Ruotsin nousun suurvallaksi.[2] Ruotsi onnistui saamaan myös siirtomaita. Sotiminen kuitenkin velkaannutti Ruotsin, eikä sillä maatalousvaltaisena yhteiskuntana ollut riittävästi resursseja vallattujen alueiden puolustamiseen.[3][4]
Ruotsin suurvalta-aika Stormaktstiden |
|
---|---|
1611–1721 |
|
|
|
Valtiomuoto | absoluuttinen monarkia |
Monarkki |
Ensimmäinen: Kustaa II Aadolf (1611–1632) Viimeinen: Fredrik I (1720–1721) |
Pääkaupunki | Tukholma |
Väkiluku | noin 2 500 000 |
Uskonnot | Ruotsin kirkko |
Kielet | ruotsi, suomi, norja, viro, saamelaiskielet, alasaksa, latina, liivi, latvia, tanska, venäjä |
Valuutta | riikintaaleri |
Infobox OK |