Pakistanin dominio
aasialainen valtio vuosina 1947–1956 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Pakistan (urduksi مملکتِ پاکستان mumlikāt-ē pākistān, bengaliksi পাকিস্তান অধিরাজ্য pakistan ôdhirajyô), joka tunnettiin myös nimeltä Pakistanin dominio (engl. Dominion of Pakistan), oli itsenäinen dominio Etelä-Aasiassa vuodesta 1947 vuoteen 1956.[1] Valtio perustettiin Intian jaon seurauksena, jolloin uusi valtio nimeltä Pakistan perustettiin. Dominio, joka sisälsi suuren osan nykypäivän Pakistanista ja Bangladeshista, koostui entisen Brittiläisen Intian muslimienemmistöisistä alueista.
Pikafaktoja Pakistan Dominion of Pakistan(englanniksi)مملکتِ پاکستانmumlikāt-ē pākistān(urduksi)পাকিস্তান অধিরাজ্যpakistan ôdhirajyô(bengaliksi), 1947–1956 ...
Pakistan Dominion of Pakistan (englanniksi) مملکتِ پاکستان mumlikāt-ē pākistān (urduksi) পাকিস্তান অধিরাজ্য pakistan ôdhirajyô (bengaliksi) |
|
---|---|
1947–1956 |
|
Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia |
Monarkki |
Yrjö VI (1947–1952) Elisabet II (1952–1956) |
Pääministeri |
Liaquat Ali Khan (1947–1951) Khawaja Nazimuddin (1951–1953) Muhammad Ali Bogra (1953–1955) Chaudhry Muhammad Ali (1955–1956) |
Pääkaupunki | Karachi |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 943 665 km² |
Uskonnot | islam, hindulaisuus, sikhiläisyys, kristinusko |
Viralliset kielet | englanti |
Kielet | urdu, bengali |
Valuutta | Pakistanin rupia |
Tunnuslause |
Iman, Ittehad, Tanzeem ایمان ، اتحاد ، تنظیم |
Kansallislaulu | ”Pak sarzamin shad bad” |
Edeltäjä | Brittiläinen Intia |
Seuraaja | Pakistan |
Infobox OK |
Sulje
Vuonna 1956 Pakistan jaettiin hallinnollisesti läntiseen Länsi-Pakistaniin ja Itä-Bengalin provinssiin, joka uudelleennimettiin itäiseksi osaksi nimeltä Itä-Pakistan. Vuonna 1971 Itä-Pakistan irrottautui uniosta, jolloin siitä tuli Bangladesh.