Niels Henrik Abel
norjalainen matemaatikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Niels Henrik Abel (5. elokuuta 1802 Finnøy, Norja – 6. huhtikuuta 1829 Froland, Norja)[1] oli norjalainen matemaatikko.[2][3] Hän todisti, ettei viidennen eikä sitä korkeamman asteen yhtälöitä voida ratkaista yleismuotoisina algebrallisesti (juurenottojen avulla). Hän keksi ja todisti niin sanotun Abelin yhteenlaskuväittämän. Elliptisten funktioiden teoria on melkein kokonaan hänen rakentamansa.[4]
Niels Henrik Abel | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. elokuuta 1802 Finnøy, Norja |
Kuollut | 6. huhtikuuta 1829 (26 vuotta) Froland, Norja |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | Ryhmäteoria ja differentiaali- ja integraalilaskenta |
Nimikirjoitus |
|
Infobox OK |
Saatuaan alkuopetuksensa Kristianian katedraalikoulussa Abel tuli vuonna 1821 ylioppilaaksi,.Hän pääsi sittemmin vuosina 1825–1827 ulkomaanmatkalla tutustumaan aikansa tunnetuimpiin matemaatikkoihin. Vähän ennen kuolemaansa hänestä tuli Kristianian yliopiston dosentti. Hän oli elänyt lapsuutensa puutteessa, mutta ehti lyhyen elämänsä aikana kirjoittaa teoksia, joilla usealla matematiikan alalla on ollut perustava merkitys. Hän todisti, ettei viidennen asteen yhtälöä yleensä voida ratkaista juurenottojen avulla. Toinen tärkeä väittämä, jonka hän on lausunut ja todistanut, on niin sanottu Abelin yhteenlaskuväittämä, joka koskee algebrallisten funktioiden integraaleja ja josta sittemmin on kehittynyt Abelin integraalien teoria. Elliptisten funktioiden teoriaa voi pitää lähes kokonaan hänen luomanaan. Hän kuoli vähän vaille 27-vuotiaana 6. huhtikuuta 1829.[5]
Abelin isä oli pappi Søren Georg Abel ja äiti kauppalaivurin tytär Anne Marie Simonsen. Isä sai papinviran Gjerstadin kylästä oman isänsä seuraajana. Niels Henrikin lapsuusvuodet osuivat keskelle vakavaa sodanuhkaa Napoleonin sotien aikoihin. Tanskaan kuulunutta Norjaa uhkasivat mereltä brittiläinen laivasto ja maalta Ruotsin armeija. Meriyhteyksien puute aiheutti maassa vakavan nälänhädän. Pastori Abel torjui nälkää seurakunnassaan neuvomalla ihmisiä syömään aiemmin tabuna pidettyä hevosenlihaa.
Vuonna 1814 suurvallat selvittelivät Euroopan tilannetta Napoleonin tappion jälkeen. Samaan aikaan Norjassa pidettiin Eidsvollin kansalliskokous, jossa maa sai oman perustuslain ja parlamentin. Kuninkaan paikalle tuli kuitenkin erilaisten poliittisten operaatioiden jälkeen Ruotsin kuningas Kaarle XIV (Norjan kuninkaana Kaarle II), ja Norja yhdistyi personaaliunionilla Ruotsiin. Näillä valtiollisilla asioilla oli vaikutusta myös matemaatikko Abelin elämänvaiheisiin: ilman valtiollista itsenäisyyttä Norja oli ikään kuin jokin syrjäinen takamaa, ja sieltä kotoisin oleva tieteilijä tahtoi jäädä tiedemaailmassa sivuraiteelle, olipa hän miten pystyvä tahansa.