Natsi-Saksan ydinohjelma
From Wikipedia, the free encyclopedia
Natsi-Saksan ydinohjelma oli Saksan toisen maailmansodan aikana toteuttama hanke, jonka tavoitteena oli valmistaa ydinase. Hanke aloitettiin uraanin isotooppien erottamisena, raskaan veden tutkimustyönä ja valmisteluna. Ohjelma käynnistettiin huhtikuussa 1939. Ohjelma keskeytyi toisen maailmansodan alettua syyskuussa 1939. Ohjelma aloitettiin uudelleen tammikuussa 1942. Saksan kansallissosialistinen hallinto aiheutti koulutuksen politisoitumista vuoden 1933 jälkeen. Monet fyysikot, insinöörit ja matemaatikot olivat joutuneet lähtemään ulkomaille. Juutalaisilla tiedemiehillä ei ollut mahdollisuutta tehdä työtä ydintekniikan parissa.[1]
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähdeviitteet kopioitu jostain. |
Vaikutusvaltaisia ihmisiä olivat Kurt Diebner, Abraham Esau, Walther Gerlach ja Erich Schumann. Schumann oli yksi voimakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista fyysikoista Saksassa. Hermann Göring nimitti Abraham Esaun Ydinvoimafysiikan tutkimuksen johtajaksi joulukuussa 1942. Walther Gerlach seurasi häntä tehtävässä joulukuussa 1943.[2] Adolf Hitler antoi määräyksen RFR:nselvennä uudelleenorganisointia varten 9. kesäkuuta 1942.[3] Uudelleenjärjestely tehtiin valtakunnanministeri Albert Speerin aloitteesta, se oli tarpeen, koska RFR:n toiminta oli tehotonta: opetusministeri Bernhard Rustin alaisena ei ollut saavuttanut sille asetettuja tavoitteita. Tavoitteena oli, että Göring huolehtisi RFR kanssa samaa kurinalaisuutta ja tehokkuutta noudattaen kuin hän oli toiminut ilmailualalla. Kokous pidettiin 6. heinäkuuta 1942, jolloin oli määrä keskustella RFR:n toiminnasta ja asettaa se asialistalle.selvennä
Kokous oli käännekohta kansallissosialismin suhtautumisessa tieteeseen sekä sen politiikkaankenen mukaan?, joka ajoi juutalaiset tiedemiehet pois Saksassa – mikä oli virhe, koska valtio olisi tarvinnut heidän asiantuntemustaan. Viime kädessä, Göringin alaisella RFR:n hallinnollisella valvonnalla oli vain vähän vaikutusta Saksan ydinenergiaprojektiin. Neuvostoliitto vei Saksasta ydinfysikkaan liittyvää tietoutta ja asiantuntijoita maahansa valtion ydinohjelmaa varten sodan jälkeen[4].