Marokon historia
Marokon alueen historia / From Wikipedia, the free encyclopedia
Marokon historia alkaa nuoremmalla kivikaudella, jolloin alue sai ensimmäiset asukkaansa. Seutu alkoi saada Algeriasta ja Tunisiasta poikkeavaa alueellista identiteettiä myöhäisellä 700-luvulla, jolloin sinne syntyi poliittisia valtakeskuksia.[1] Useiden islamilaisten berberi- ja beduiinidynastioiden jälkeen 1600-luvulla valtaan tuli nykyinen alaviittidynastia, ja siitä pitäen maan identiteetti on määrittynyt sen pohjalta.[2]
Vuoret jakavat Marokon kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Atlantin runsassateiseen alankoon, vuoristoiseen sisämaahan ja Saharaan kohti laskevaan puolikuivaan ja kuivaan aro- ja aavikkomaastoon maan itä- ja eteläosissa. Atlantin alanko on vakiintuneeseen maanviljelyyn sopivaa aluetta, kun taas vuoristoja ja Saharan aluetta ovat hallinneet itsenäiset paimentolaiskansat. Jako on näkynyt Marokon poliittisessa elämässä siten, että heimoalueet, jotka tunnetaan nimellä siba eli ”kapina”, ovat Ranskan siirtomaa-aikaan asti menestyksellä vastustaneet urbaaneja valtakeskuksia, vaikka marabouttinen islam on periaatteessa ollut kaikkia yhteen liittävä aate.[3]
Marokon historia jakautuu kolmeen vaiheeseen: 1) perinteiseen yhteiskuntaan, joka ulottui vuoteen 1912 ja siitä eteenkin päin, 2) ranskalaiseen siirtomaa-aikaan ja 3) itsenäisyyteen vuosista 1955/1956 alkaen.[3]