Mahmud II
Osmanien valtakunnan sulttaani / From Wikipedia, the free encyclopedia
Mahmud II (20. heinäkuuta 1785 – 1. heinäkuuta 1839) oli Osmanien valtakunnan 30. sulttaani.[1]
Mahmud II | |
---|---|
Osmanien valtakunnan sulttaani | |
Valtakausi | 28. heinäkuuta 1808 – 1. heinäkuuta 1839 |
Edeltäjä | Mustafa IV |
Seuraaja | Abdül-Mecid I |
Syntynyt |
20. heinäkuuta 1785 Topkapın palatsi, Konstantinopoli |
Kuollut |
1. heinäkuuta 1839 (53 vuotta) Konstantinopoli, Osmanien valtakunta |
Suku | Osmani |
Isä | Abd-ul-Hamid I |
Äiti | Nakşidil Sultan |
Uskonto | sunnalaisuus |
Nimikirjoitus |
Mahmud II syntyi Topkapın palatsissa Konstantinopolissa (nyk. Istanbul). Hänen isänsä oli sulttaani Abd-ul-Hamid I. Hänen äitinsä on väitetty olleen Napoleon I:n vaimon Josephinen serkku Aimée du Buc de Rivéry, joka olisi ottanut nimen Naksh-i-Dil Haseki Sultan.[2]
Mahmud II:n hallinnon aika oli vaikea, ja hänen aikanaan Osmanien valtakunta menetti Bessarabian Venäjän–Turkin sodassa 1806–1812, Serbian ja Kreikan Kreikan vapaussodassa 1821–1829 sekä Syyrian ja Palestiinan hallinnon Egyptille 1830-luvulla.[3] Tappioista huolimatta Mahmud II oli yksi osmanien merkittävistä hallitsijoista, koska hän käynnisti valta-aikanaan useita merkittäviä hallinnollisia ja sotilaallisia uudistuksia.[4] Yksi tärkeistä oli valtavaksi ja korruptoituneeksi valtionsisäiseksi voimaksi kasvaneen henkivartiokaartin janitsaarien lakkauttaminen. Huomattuaan Mahmudin rakentavan uutta armeijaa, johon hän palkkasi mm. eurooppalaisia kiväärimiehiä, janitsaarit nousivat kapinaan. Mahmud kukisti kapinan verisesti, ja tuhansia janitsaareja teloitettiin. Koska entinen kaarti oli erittäin epäsuosittu, kapinan kukistamista kutsutaan nimellä onnellinen sattuma.