Leidenin pullo
From Wikipedia, the free encyclopedia
Leidenin pullo (tai Leydenin pullo) on vanhin kondensaattorin muoto, joka on nimetty Leidenin kaupungin mukaan. Leidenin pullossa on kaksi metallilevyä asetettuna eroon toisistaan lasiastian (esimerkiksi pullon) sisä- ja ulkopinnalle.[1] Lasi toimii eristeenä. Leidenin pulloilla on suuri jännitteenkestokyky, ja ne ovat siten etenkin korkeajännitteille tarkoitettuja kondensaattoreita. Ensimmäisenä kondensaattorina Leidenin pullo mahdollisti energian varastoinnin sähkön muodossa, ja merkitsi varsinaista alkua sähkön tutkimukselle 1700-luvun puolivälissä.[2]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |