Kristian VII
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kristian VII (29. tammikuuta 1749 Christiansborg, Tanska – 13. maaliskuuta 1808 Rendsburg, Holstein) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1766 kuolemaansa saakka.[1] Hänen vanhempansa olivat Fredrik V ja tämän ensimmäinen vaimo Louisa, Britannian Yrjö II:n tytär.[2]
Kristian VII | |
---|---|
Tanskan ja Norjan kuningas | |
Valtakausi | 14. tammikuuta 1766 – 13. maaliskuuta 1808 |
Kruunajaiset | 1. toukokuuta 1767 |
Edeltäjä | Fredrik V |
Seuraaja | Fredrik VI |
Syntynyt |
29. tammikuuta 1749 Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska |
Kuollut |
13. maaliskuuta 1808 (59 vuotta) Rendsburg, Holstein |
Puoliso |
Caroline Matilda (vih. 1766; ero 1772) |
Lapset |
Fredrik VI Louisa Augusta |
Suku | Oldenburg |
Isä | Fredrik V |
Äiti | Louisa |
Uskonto | luterilaisuus |
Isänsä kuoltua Kristian VII nousi kuninkaaksi 14. tammikuuta 1766 vain hieman ennen 17-vuotispäiväänsä.[2] Samana vuonna hän avioitui serkkunsa, Englannin Yrjö III:n sisaren Caroline Matildan kanssa. Pari sai kaksi lasta, Fredrik VI:n ja Louisa Augustan.[1] Avioliitto julistettiin myöhemmin mitättömäksi.lähde?
Kristian VII kärsi mielenterveysongelmista,[1] kuten paranoiasta, itsetuhoisuudesta, masennuksesta ja mahdollisesti skitsofreniasta. Vuodesta 1772 alkaen maata hallitsivat käytännössä sijaishallitsijat, ensin Johann Struensee[3], sitten Kristianin äitipuoli ja velipuoli ja vuodesta 1784 hänen poikansa, tuleva kuningas Fredrik VI, prinssihallitsijan nimikkeellä. Samanlainen järjestely oli Britanniassa Yrjö IV:n hallitessa isänsä Yrjö III:n sijasta.lähde?
Kristian kuoli 59-vuotiaana aivoverenvuotoon.lähde?