Jätinkirkko
esihistoriallisella ajalla rakennettu suorakaiteen tai soikion muotoinen laaja kivikehä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Jätinkirkot eli metelinkirkot ovat neoliittisella kivikaudella noin 3000–2000 eaa. Perämeren tuntumaan tehtyjä isoja kivirakennelmia. Muita nimityksiä jätinkirkoille ovat muun muassa jätinlinna, pirunkirkko ja jatulinkirkko. Jätinkirkkojen tarkoitusta ei varmuudella tunneta, mutta niiden on tulkittu olevan muun muassa muinaisia linnoituksia, uhripaikkoja, poroaitauksia, hylkeenlihan kylmävarastoja, asuinrakennusten perustuksia tai tähtitieteellisiä observatorioita.[1] Niitä on arveltu myös pyyntiaitauksiksi tai puolustusvarustuksiksi.[2] Ne ovat Pohjois-Euroopan suurimpia kivikautisia rakennelmia.[3]
Jätinkirkkoja esiintyy lähinnä Pohjanmaalla ja muualla Perämeren pohjoisilla rannoilla, missä niitä tunnetaan laskentatavasta riippuen noin 40 kappaletta. Suurin jätinkirkko on 60-metrinen Raahen Pattijoen Kastelli. Muita tunnettuja paikkoja ovat esimerkiksi Haukiputaan Rajakangas, Siikajoen Pesuankangas ja Pedersören Jäknabacken.
Jätinkirkot rakensi Pöljän keramiikkaa valmistanut väestö.[4] Maanviljely oli saapunut Suomeen jätinkirkkojen aikaan[3], muttei ollut levinnyt laajalle. Jätinkirkot hylättiin nopeasti vuoden 2000 eaa. tienoilla. Näihin aikoihin tapahtui suurten asumusten hajaantumista. lähde?
Tutkijat Marianna Ridderstad ja Jari Okkonen julkistivat vuonna 2009 kartoituksen, jonka mukaan jätinkirkkoja ja niiden porttiaukkoja on suunnattu tähtitieteellisesti merkittävien auringonnousujen ja -laskujen mukaan. Tämä on tyypillistä monille megaliittikulttuurin rakennelmille Keski-Euroopassa. Pohjanmaan jätinkirkot muistuttavat eniten eräitä Ranskan Carnacin varhaisia megaliittirakennelmia, kuten Crucunoa, Kermariota ja Le Maniota. Myös ne ovat suorakaiteen muotoisia rakennelmia, joissa esiintyy päivänseisausten ja -tasausten suuntauksia.[3][5]
Ridderstadin mukaan jätinkirkoksi kutsuttavan rakennelman määritelmä ei ole aivan selvä. Nimitys on perustunut lähinnä ulkonäköön ja sen myötä myöhempinä aikoina paikkoihin liitettyihin kansantarinoihin jättiläisistä tai metelinväestä.[3]