James Bradley
From Wikipedia, the free encyclopedia
James Bradley (maaliskuu 1693 – 13. heinäkuuta 1762) oli englantilainen tähtitieteilijä ja vuodesta 1742 lähtien Edmund Halleyn seuraajana Astronomer Royal.[1] Hänet tunnetaan parhaiten kahdesta perustavan tärkeästä havainnosta, valon aberraatiosta (1725–1728) ja Maan akselin nutaatiosta (1728–1748). Näitä havaintoja tähtitieteen historioitsija, matemaattinen tähtitieteilijä ja Pariisin observatorion johtaja Jean Baptiste Joseph Delambre sanoi vuonna 1821 ilmestyneessä teoksessaan ”vuosisadan loistavimmiksi ja hyödyllisimmiksi”, koska ”näistä kahdesta Bradleyn havainnosta saamme kiittää nykyisen tähtitieteen eksaktisuudesta. ... Tämä kaksinkertainen palvelus varmistaa niiden havaitsijalle aivan erityisen aseman, Hipparkhoksen ja Keplerin jälkeen, kaikkien aikojen ja kaikkien maiden suurimpien tähtitieteilijöiden yläpuolella.”[2]
James Bradley | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | Maaliskuu 1693 Sherborne, Gloucestershire, Englanti |
Kuollut | 13. heinäkuuta 1762 Chalford, Gloucestershire, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kansalaisuus | Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Oxfordin yliopisto, Balliol College |
Oppilaat | Nevil Maskelyne |
Tutkimusalue | tähtitiede |
Tunnetut työt | valon aberraatio, maan akselin nutaatio |
Palkinnot | Copley-mitali 1748 |
Infobox OK |