Frédéric Mistral
ranskalainen runoilija / From Wikipedia, the free encyclopedia
Frédéric Mistral (8. syyskuuta 1830 Maillane, Bouches-du-Rhône – 25. maaliskuuta 1914 Maillane, Bouches-du-Rhône) oli ranskalainen runoilija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1904 yhdessä José Echegaray y Eizaguirren kanssa hänen saavutuksistaan kirjallisuuden ja kielitieteen alalla.[3]
Frédéric Mistral | |
---|---|
Paul Saïn: Frédéric Mistral |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. syyskuuta 1830 |
Kuollut | 25. maaliskuuta 1914 (83 vuotta) |
Kirjailija | |
Salanimi | Mèste Franc, Gui de Mount-Pavoun, Cousinié Macàri, Michèu Gai, Lou Cascarelet, Grand la Borgno, Lou Felibre de Bello Visto, Un Maianen, Lou Felibre dóu Mas, Antoine Chansroux, Lou Canounge de N-D. de Casten, Lou Felibre de Bèuvezet, Lou Felibre Calu, Jan Chaplo Verne, Un Jouine Felibre, Lou Medecin di Torro, Tounin Clapo, Lou Tout-Obro ja Ambròsi Boufarel [1][2] |
Äidinkieli | provensaali, ranska |
Tuotannon kieli | oksitaani, ranska |
Pääteokset | Miréio |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Mistral alkoi jo kouluikäisenä kirjoittaa runoja äidinkielellään, paikallisella provensaalin kielellä. Hänen haaveensa oli tulla runoilijaksi, mutta isä painosti hänet opiskelemaan, ja poika valmistui oikeustieteestä Aix-en-Provencen yliopistosta vuonna 1851 ja omistautui sen jälkeen kirjalliselle uralle.[4]
Perimänsä varallisuuden turvin Mistral saattoi omistaa elämänsä provencelaisen perinteen ja oksitaanin kielen edistämiseen ja säilyttämiseen. Hänen kirjallinen tuotantonsa koostuu kertovista runoelmista.lähde? Saamansa Nobel-palkinnon rahoilla Mistral perusti Arlesiin Provencen kansatieteellisen museon. Hän oli Provencen kulttuuriperintöä vaalivan Félibrige-liikkeen perustajia. Hän julkaisi provensaalin sanakirjan.[5]