Francisco de Paula Santander
kolumbialainen kenraali ja poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Francisco José de Paula Santander y Omaña (2. huhtikuuta 1792 – 6. toukokuuta 1840) oli kolumbialainen sotilas, kenraali ja poliitikko, joka taisteli Simón Bolívarin joukoissa Kolumbian (entinen Uuden-Granadan varakuningaskunta) itsenäisyyden puolesta.
Santander syntyi Cúcutassa varakkaaseen kreoliperheeseen. 13-vuotiaana hän siirtyi Bogotáan (tuolloin Santa Fé de Bogotá) San Bartolomén kuninkaalliseen korkeakouluun (el Colegio Real Mayor y Seminario de San Bartolomé) opiskelemaan. Siellä hän opiskeli politiikkaa ja lakioppia.[1] Hän liittyi vuonna 1810 itsenäisyysmielisiin joukkoihin ja myöhemmin hän taisteli Bolívarin joukoissa. Vuonna 1819 Kolumbia vapautettiin espanjalaisjoukoista ja Santander nimitettiin Suur-Kolumbian varapresidentiksi vuonna 1821.[2] Hän ei ollut kiinnostunut osallistumaan Bolívarin muihin sotaretkiin, jotka tähtäsivät muun muassa Venezuelan, Ecuadorin ja Perun vapauttamisiin. Hän oli ennemmin kiinnostunut kehittämään synnyinmaatansa Kolumbiaa poliittisesti. Häntä kutsuttiin lakien mieheksi ("Hombre de las Leyes").[3][4][5] Santander kehitti maansa poliittisia instituutioita ja panosti myös esimerkiksi koulutukseen ja taloudellisiin uudistuksiin. Hän ei kuitenkaan suvainnut toisinajattelua.[6]