Eskapismi
todellisuuspakoilu / From Wikipedia, the free encyclopedia
Eskapismi tarkoittaa todellisuuspakoisuutta.[1] Käsite on esitelty brittiläisessä kirjallisuudentutkimuksessa 1930-luvulla kuvaamaan yhteiskunnallisen tietoisuuden ja realismin puutetta.[2] Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät ”pakenemaan” sieltä muun muassa unien, päihteiden, taiteen, mietiskelyn, matkustelun tai fantasioinnin kautta. Termiä voidaan käyttää kuvaamaan ihmisten toimenpiteitä masennuksen ja surullisuuden tunteiden lievittämiseksi.
Liittyen televisionkatseluun eskapismin muotona käsite voidaan jakaa:[3]
- Sosiaalipsykologiseen eskapismiin, jossa todellisuuspako liittyy kanssakäymisen vaikeuksiin lähiyhteisössä.
- Sosiologiseen eskapismiin, jolloin ajatellaan todellisuuspaon syyksi esimerkiksi työyhteisöstä vieraantumista.
- Yksilöpsykologiseen eskapismiin, jossa henkilö ”pakenee omia ajatuksiaan”; eskapismin aiheuttajia ei tällöin nähdä erityisesti yhteisöllisinä.