Suomen 27. eduskuntavaalit järjestettiin 21.–22. syyskuuta 1975. Presidentti Urho Kekkonen oli tuolloin antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä; muussa tapauksessa vaalit olisivat olleet seuraavan vuoden maaliskuussa. Tämä on ollut toistaiseksi viimeisin kerta, kun niin on tehty. Aiheena eduskunnan hajottamiseen oli varsinkin Keskustapuolueen eduskuntaryhmän ilmoitus, ettei se voinut hyväksyä kehitysalueita koskevia lainsäädäntöhankkeita sellaisina kuin hallituspuolueet olivat asiasta sopineet.[1]
Pikafaktoja Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön, Äänestysprosentti ...
Suomen eduskuntavaalit 1975
|
|
|
|
Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön |
Äänestysprosentti |
79,7 % 1,7 %-yks. |
|
Ensimmäinen puolue |
Toinen puolue |
Kolmas puolue |
|
|
|
|
Johtaja |
Rafael Paasio |
Ele Alenius |
Johannes Virolainen |
Puolue |
Sosiaalidemokraatit |
SKDL |
Keskustapuolue |
Johtaja alkaen |
1963 |
1967 |
1964 |
Viime vaalit |
55 paikkaa, 25,78 % |
37 paikkaa, 17,02 % |
35 paikkaa, 16,41 % |
Saadut paikat |
54 |
40 |
39 |
Paikkojen muutos |
1 |
3 |
4 |
Äänet |
683 590 |
519 483 |
484 772 |
Kannatus |
24,86 % |
18,89 % |
17,63 % |
Muutos |
0,9 %-yks. |
1,9 %-yks. |
1,2 %-yks. |
|
|
Neljäs puolue |
Viides puolue |
Kuudes puolue |
|
|
|
|
Johtaja |
Harri Holkeri |
Carl Olof Tallgren |
Pekka Tarjanne |
Puolue |
Kokoomus |
Ruotsalainen kansanpuolue |
Liberaalit |
Johtaja alkaen |
1971 |
1974 |
1968 |
Viime vaalit |
34 paikkaa, 17,59 % |
9 paikkaa, 5,06 % |
7 paikkaa, 5,16 % |
Saadut paikat |
35 |
9 |
9 |
Paikkojen muutos |
1 |
|
2 |
Äänet |
505 145 |
128 211 |
119 534 |
Kannatus |
18,37 % |
4,66 % |
4,35 % |
Muutos |
0,8 %-yks. |
0,4 %-yks. |
0,8 %-yks. |
|
|
Seitsemäs puolue |
Kahdeksas puolue |
|
|
|
Johtaja |
Raino Westerholm |
Veikko Vennamo |
Puolue |
Suomen Kristillinen Liitto |
SMP |
Johtaja alkaen |
1970 |
1959 |
Viime vaalit |
4 paikkaa, 2,53 % |
18 paikkaa, 9,16 % |
Saadut paikat |
9 |
2 |
Paikkojen muutos |
5 |
16 |
Äänet |
90 599 |
98 815 |
Kannatus |
3,29 % |
3,59 % |
Muutos |
0,8 %-yks. |
5,6 %-yks. |
|
|
Sulje
Vaalien suurimmat voittajat olivat Suomen Kristillinen Liitto, joka lisäsi paikkalukuaan yli puolella, sekä Keskustapuolue, Liberaalinen Kansanpuolue ja Suomen Kansan Demokraattinen Liitto. Vuoden 1972 vaalien jälkeen hajonneen Suomen Maaseudun Puolueen kannatus romahti puolueen eduskuntaryhmän supistuessa kaksihenkiseksi; vastaavasti Keskusta ja SKDL saivat takaisin SMP:lle vuosina 1970 ja 1972 menettämiään ääniä. Myös SMP:sta päättyneen vaalikauden alkupuolella irtautunut Suomen kansan yhtenäisyyden puolue menetti miltei kaikki eduskuntapaikkansa. Alkaneella vaalikaudella SKYP putosi eduskunnasta ainoan kansanedustajan Matti Asunmaan siirtyessä keväällä 1977 Keskustaan. Kokoomuksen kansanedustaja Kullervo Rainio loikkasi Perustuslailliseen Kansanpuolueeseen saman vuoden loppukesällä.[2]
SKDL:n kohdalla vaalivoiton merkitystä vähensi se, että saman järjestön sisällä toimi käytännössä kaksi puoluetta – Aarne Saarisen johtama enemmistö ja Taisto Sinisalon johtama, hänen mukaansa taistolaisiksi kutsuttu vähemmistö –, jotka pystyivät sopimaan keskenään vain hyvin harvoista asioista. Näkemyserot näiden ryhmittymien välillä olivat jopa suuremmat kuin monien muiden puolueiden välillä.[3]
Pian sen jälkeen kun määräys uusista vaaleista oli annettu, muodostettiin Liinamaan virkamieshallitus, ja sitä seurasivat Miettusen II hallitus, Miettusen III hallitus ja Sorsan II hallitus.