Chain Home
From Wikipedia, the free encyclopedia
Chain Home oli Ison-Britannian pääsaaren rannikot sekä Orkney- ja Shetlandsaaret kattanut toisen maailmansodan aikainen tutkaverkko. Se oli maailman ensimmäinen ilmavalvonta- ja taistelunjohtotutkajärjestelmä. Se koostui teknisesti kolmenlaisista järjestelmistä, joissa kaikissa oli paljon tutka-asemia. Ensivaiheessa juuri sodan alkaessa käytössä oli 20 asemaa, mutta sodan aikana lukumäärä kasvoi asteittain yli sataan.[1][2][3]
Chain Home | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Merkki | Chain Home |
Malli | CH, CHL, CHEL |
Peitenimi | AMES-1 (Air Ministry Experimantal Station) |
Valmistaja | lähettimet Metropolitan-Vickers Ltd, antennit Marconi Ltd, vastaanottimet ja näyttölaitteet A.C. Cossor Ltd |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Valmistusaika | 1938, (CHL 1940, CHEL 1941) |
Tuotantomäärä | yli 100 asemaa yhteensä, pelkkä CH yli 50 |
Rakenne | |
Käyttötarkoitus | ilmapuolustus |
Tutkatyyppi | bistaattinen 3D pulssitutka |
Asennustapa | kiinteä |
Laitekoko | suuri, useita rakennuksia, bunkkereita ja rakennelmia |
Kantama | 150–300 km |
Tekniset tiedot | |
Lähetysteho | 750 kW (pulssiteho) |
Lähetystaajuus | 4 vaihtoehtoa välillä 20–55 MHz |
Lähettimen toimintatapa | pääoskillaattori ja tehovahvistin |
Tehopääteaste | Kaksi vuorovaihekytkettyä vesijäähdytettyä tetrodia |
Pulssinpituus | 5–20 µs |
Toistotaajuus | 50, 25 tai 12,5 Hz |
Vastaanotintyyppi | superheterodyne |
Antennityyppi | lähtindipoliryhmät 115 m korkeissa metallitorneissa, vastaanotin rombiantennit 77 m korkeissa puutorneissa |
Keilaustavat | kiinteät antennit ja goniometrivertailu 60° sektorissa suunta ja korkeus kulmat |
Esitystapa | katodisädeputki ja goniometri |
Järjestelmäliitokset | kaikki asemat synkronoitu valtakunnan sähkövekolla. Kaikkien asemien 3D tiedot yhteiseen valvontakeskukseen puhelimitse |
Tietojenkäsittely | asemilla mekaaninen laskin (hedelmäkone) |
Muuta | täysin erilaiset CHL käytti WHF aluetta ja CHEL mikroaaltoja |
Infobox OK |
Chain Home, CH, sai alkunsa marraskuussa 1934, kun Britannian ilmapuolustuksen tieteellisen kehittämisen komitea, josta käytettiin myös nimeä Tizardin komitea puheenjohtajansa everstiluutnantti Henry Tizardin mukaan, tuli siihen tulokseen, että Robert Watson-Wattin suunnitelma tutkajärjestelmän rakentamisesta on pantava täytäntöön. Britanniassa käytettiin siihen aikaan tutkasta nimeä RDF (Radio Direction Finding, tai Range and Direction Finding). Helmikuussa 1935 järjestettyjen teknillisten näyttöjen jälkeen suunnitelman toteuttamiseen myönnettiin valtuudet ja joulukuussa 1935 myönnettiin myös rahoitus.[4]
Ilmailuministeriön ohjeessa kehotettiin myös valitsemaan antennimastojen paikat niin, ”että ne eivät liiaksi rajoita hanhenmetsästystä”[4].
Rakennustyöt alkoivat kesällä 1937 ja Britannian kuninkaalliset ilmavoimat vastaanotti valmiin järjestelmän tammikuussa 1938. Järjestelmä oli käytössä koko sodan ajan ja pitkälle 1950-luvulle. Joitakin osia CH:sta on yhä olemassa museoituna.[4]