Carl Wieman
From Wikipedia, the free encyclopedia
Carl Edwin Wieman (s. 26. maaliskuuta 1951) on yhdysvaltalainen fyysikko. Hän oli yhdessä Eric Cornellin kanssa ensimmäisiä, jotka onnistuivat syntetisoimaan Bosen–Einsteinin kondensaatin vuonna 1995. Wieman itse sanoi tuloksesta Time-lehden haastattelussa: ”Me pääsimme asteen miljardisosan päähän absoluuttisesta nollapisteestä”.[1] Tästä saavutuksesta Wieman sai yhdessä Cornellin ja MIT:n tutkijan Wolfgang Ketterlen kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2001.[2]
Pikafaktoja Henkilötiedot, Koulutus ja ura ...
Carl Wieman | |
---|---|
Carl Wieman vuonna 2011. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. maaliskuuta 1951 (ikä 73) Corvallis, Oregon, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
MIT Stanfordin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Theodor W. Hänsch |
Instituutti | Brittiläisen Kolumbian yliopisto |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | Bosen–Einsteinin kondensaatti |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (2001) |
Aiheesta muualla | |
profiles.stanford.edu/carl-wieman | |
Infobox OK |
Sulje
Wieseman kasvoi Oregonin syrjäseuduilla, mutta pääsi opiskelemaan MIT:hen Massachusettsiin. Viime vuosina Wiemanin erityinen mielenkiinnon kohde on ollut luonnontieteiden opetus. Hän työskentelee Coloradon yliopistossa Boulderissa.[3]