Brinell-kovuus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Brinell-kovuus on kokeellinen mitta-asteikko, jolla voidaan vertailla eri materiaalien, varsinkin metallien ja metalliseosten kovuutta. Mittausmenetelmän, johon asteikko perustuu, keksi ruotsalainen insinööri Johan August Brinell vuonna 1900. Alun perin Brinell-kovuus määriteltiin puristamalla teräskuulaa tutkittavaa materiaalia vastaan. Kovuus määriteltiin puristavan voiman suhteena sen jättämän kuopan pinta-alaan.[1]
Brinellin kovuustestiä käytetään yleisesti materiaalitieteessä ja metallurgiassa.