Anton Tšehov
venäläinen kirjailija / From Wikipedia, the free encyclopedia
Anton Pavlovitš Tšehov (ven. Анто́н Па́влович Че́хов, 29. tammikuuta (J: 17. tammikuuta) 1860 Taganrog, (nyk. Rostovin alue) Venäjän keisarikunta – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1904 Badenweiler, Saksan keisarikunta) oli venäläinen kirjailija, joka uudisti novelli- ja näytelmäkirjallisuutta.
Anton Tšehov | |
---|---|
Антон Чехов | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. tammikuuta (17. tammikuuta) 1860 Taganrog, Venäjä |
Kuollut | 15. heinäkuuta 1904 (44 vuotta) (2. heinäkuuta) Badenweiler, Saksa |
Kansalaisuus | venäläinen |
Ammatti | kirjailija, lääkäri |
Kirjailija | |
Tyylilajit | novellisti |
Aiheet | yksinäisyys, tarpeettomuus |
Pääteokset |
Turha voitto (1882) Lokki (1885) Aro (1888) Vanja-eno (1900) |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Anton Tšehovin tuotanto sijoittuu realismin ja modernismin väliin: kerronta on realistista, mutta tapa hahmottaa maailma uudenlainen, usein impressionistiseksi kuvailtu. Sitä ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn virtaukseen. Tšehovin kerronta on puolueetonta, objektiivista ja tarkkaa. Kieli on konkreettista ja yksinkertaista. Kertomukset ovat tiiviitä, vailla johdantoja ja juonenkäänteitä.[1]
Tšehovin toistuvia teemoja ovat ihmisen eristyneisyys, yksinäisyys ja tarpeettomuus. Novellillaan ”Tarpeettomia ihmisiä” Tšehov liittyi tietoisesti venäläiseen tarpeettoman ihmisen kuvauksen perinteeseen. Hänen koko tuotantoaan voidaan pitää tutkielmana tarpeettomasta ihmisestä. Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehoville jotakin ihmisluontoon kuuluvaa, eivät poikkeuksellista. Ne näkyvät hahmojen keskinäisessä kommunikaatiossa tai sen puutteessa sekä heidän suhteessaan yhteiskuntaan.[1]