Anna Ahmatova
venäläinen runoilija ja kirjailija / From Wikipedia, the free encyclopedia
Anna Andrejevna Gorenko (ven. А́нна Андре́евна Го́ренко; 23. kesäkuuta (J: 11. kesäkuuta) 1889 Bolšoi Fontan Odessa, Venäjän keisarikunta – 5. maaliskuuta 1966 Moskova, Neuvostoliitto), kirjailijanimeltään Anna Ahmatova (ven. А́нна Ахма́това), oli venäläinen runoilija, kääntäjä ja kirjailija. Häntä pidetään Venäjän kirjallisuuden niin sanottuun hopeakauteen kuuluvana hahmona, tosin hän kehitti runokieltään vailla minkään koulukunnan rajoja ja oli yksi tärkeimmistä venäläisistä naisrunoilijoista.[2]
Anna Ahmatova | |
---|---|
Kuzma Petrov-Vodkinin maalaama muotokuva vuodelta 1922 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. kesäkuuta (11. kesäkuuta) 1889 Bolšoi Fontan Odessa, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 5. maaliskuuta 1966 (76 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Ammatti | runoilija, kääntäjä |
Kirjailija | |
Äidinkieli | venäjä [1] |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Ahmatova asui suurimman osan elämästään Pietari-Leningradissa. Kaupungin historia ja kulttuuri saivat keskeisen sijan hänen runoudessaan. Ahmatovan Pietariin kuuluvat sekä 1700-luvun kirjallisuuden lumoava että 1800-luvun Gogolin ja Dostojevskin houreinen, kirottu kaupunki sekä venäläisen kulttuurin hopeakauden Pietari 1910-luvulla.[3]
Runoilijan myöhemmässä tuotannossa Pietari kytkeytyy suuriin historiallisiin tapahtumiin, kuten vallankumoukseen ja sisällissotaan, terrorin aikaan 1930-luvulla, kaupungin piiritykseen toisessa maailmansodassa ja sen jälkeiseen kylmän sodan kauteen ja 1940-luvun lopulta alkaneeseen vainon aikaan, jolloin Ahmatova joutui Leningradin alueen puoluejohtaja Andrei Ždanovin ajojahdin kohteeksi. Ahmatova oli useaan otteeseen julkaisukiellossa, mutta 1960-luvulla hän sai kokea maineensa palauttamisen, kun leningradilaisten runoilijoiden nuori sukupolvi otti hänet esikuvakseen. Vuonna 1965 hänet promovoitiin Oxfordin yliopiston kunniatohtoriksi.[4]