Amin al-Husseini
From Wikipedia, the free encyclopedia
Muhammad Amin al-Husseini[1] (1895/1897 [2]– 4. heinäkuuta 1974) oli arabinationalisti ja muslimijohtaja Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. Hän oli keskeinen sionismin vastustaja ja soti lopulta myös brittihallintoa vastaan.
Al-Husseini oli islamilainen lainoppinut ja Jerusalemin suurmufti (1921–1948). Brittiläinen mandaattihallinto nosti hänet Palestiinan brittiläisen mandaatin muslimiväestön johtajaksi, kun alue oli perustettu Remon konferenssissa vuonna 1920.[2] Al-Husseini kuului jerusalemilaiseen mahtisukuun, jonka jäsenet perinteisesti ovat olleet Jerusalemin suurmufteja eli korkeimpia šaria-lain tulkitsijoita.
Al-Husseini johti vuonna 1936 alkanutta arabikapinaa brittejä ja juutalaisia vastaan. Brittihallinto karkotti hänet lopullisesti Palestiinasta. Toisessa maailmansodassa Palestiinan juutalaiset tukivat brittejä, kun taas Saksa yritti itsenäisyyslupauksilla saada aikaan arabikapinan alueen brittihallintoa vastaan. Vuonna 1941 Irakissa tehtiin kapinayritys, jolloin myös Bagdadiin paennut al-Husseini antoi fatwan kehottaen siinä muslimeja pyhään sotaan brittejä vastaan.[3]
Amin al-Husseini oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan liittolainen ja tapasi vuonna 1941 Adolf Hitlerin. Hän auttoi rekrytoimaan Bosnian muslimeja näiden omaan SS-divisioonansa.[4] Sodan päätyttyä hän pääsi Ranskan suojeluksessa Kairoon ja säästyi oikeudenkäynneiltä. Hänen tiedetään olleen mukana kehittämässä radikaalia islamia, jonka pohjana on ollut muslimiveljeskunta aate. [5]