Alfonso VII (Kastilia)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Alfonso VII Keisari (esp. El Emperador), (1. maaliskuuta 1105, Caldas de Reyes – 21. elokuuta 1157, Santa Elena) oli Kastilian ja Leónin kuningas vuosina 1126–1157 äitinsä Urracan jälkeen.[1]
Alfonso VII:llä oli vaateita muslimien hallitsemasta Zaragozasta, ja hänen vasallejaan olivat Navarran kuningas, Barcelonan kreivi Ramón Berenguer IV ja monet muut merkittävät aateliset. Alleviivatakseen johtoasemaansa kristittyjen kuninkaiden joukossa Alfonso antoi kruunata itsensä keisariksi vuonna 1135.[2]
Kuollessaan hän jakoi kuitenkin valtakuntansa kahdelle pojalleen ja vesitti näin työnsä kristittyjen valtioiden yhdistämiseksi.[3] Pojista Sancho III sai Kastilian ja Ferdinand II Leónin.[4]