Wellerismi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Wellerismi tarkoittaa sananpartta, joka pitää pilkkanaan totuttuja tapoja ja käytäntöjä osoittaen, että ne ovat joissain tapauksissa vääriä varsinkin, jos ne ottaa kirjaimellisesti. Termi on tullut Charles Dickensin romaanista Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, jossa palvelija Sam Weller puhuu sellaisin sananparsin. Wellerismi koostuu yleensä kolmesta osasta: ensin sanonta, toiseksi sanoja ja kolmanneksi anti-sananlasku. Anti-sananlasku on muunnelma tutusta sanonnasta ja sisältää humoristisen vaikutuksen: ”ei osaavalle töitä löydy”. Tai sananlasku: ”Jos et onnistu, yritä uudelleen” ja siitä anti-sananlasku: ”Jos et onnistu, lopeta”.
Suomessa wellerismejä on kerännyt Iris Järviö-Nieminen ”Suomalaiset sanomukset: Finnish wellerisms”, 1959. Matti Kuusen 1993 toimittama "Kansanhuumorin parhaat" sisältää paljon wellermäisiä kansansanontoja ja kaskuja.
Tyypillisiä suomalaisia wellerismejä:
”Onni ettei ollut sakset, sanoi mummo, kun puukko silmään putosi.”
”Nyt sitä lähretään lujjaa, sano hämäläinen, kun katolta putos.”
”Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.”
”Vikansa kullakin, sano flikka, kun huarin teki.”
”Vaihtelu virkistää, sano ruustinna, kun renkiä halasi.”
”Meirän rumis, kun on kurkut poikki, sano härmäläinen.”