Usko ja järki
From Wikipedia, the free encyclopedia
Usko ja järki ovat kaksi asiaa, joille käsitykset todellisuudesta voivat perustua. James Swindalin mukaan usko on järjen ohella vakaumusten lähtökohta. Järki käsitetään tavallisesti älyllisen, esteettisen, moraalisen tai uskonnollisen tutkimuksen periaatteeksi, joka sisältää jonkinlaisen algoritmisen todistuksen ajatuksen. Usko puolestaan ilmenee vakaumuksena, joka ei ainakaan sillä hetkellä ole todistettavissa järjellä ja on siten eräänlainen luottamuksen ja hyväksymisen asenne.[1] Uskon ja järjen suhde on uskonnonfilosofian keskeisiä ongelmia.[2]
Uskon ja järjen suhteesta voidaan erottaa kolme eriävää näkemystä.[3]lähde tarkemmin?
- Usko ja järki ovat niin läheisesti sidoksissa toisiinsa, että järjen luotettavuutta ei voi perustella ilman uskoa siihen, että järjen alkuperä on järjellinen, eli että järjellä on järjellinen Luoja.[4] Tätä näkemystä edustavat esimerkiksi professori Michael C. Rea ja professori Alvin Plantinga tietoteoriaa käsittelevässä trilogiassaan.[5]
- Usko ja järki ovat sidoksissa toisiinsa siinä heikommassa mielessä, että uskon ja järjen suhde on harmoninen, eli usko ja järki eivät ole ristiriidassa.
- Usko on järjen vastakohta.[6]
Hannu Reimen mukaan katoliseen teologiaan on keskiajalta lähtien kuulunut väittelytaito, joka on edistänyt loogista ja ristiriidatonta ajattelua. Kuitenkin siinä on toisaalta myös ponnisteltu ja tehty kaikki voitava, jotta yhteensopimattomat ainekset saataisiin elämään rinnakkain: usko ja järki, uskonto ja tiede.[7] Daniel Dennettin mukaan väärinymmärtäminen ja ajatusten vaihdon epäonnistuminen ovat uskontojen rakennepiirteitä, jotka estävät täsmällisen väärinkäsitysten kumoamisen.[8]