Toisen liittokunnan sota
From Wikipedia, the free encyclopedia
Toisen liittokunnan sota oli vuonna 1799 alkanut Ranskan tasavallan ja toisen liittokunnan välinen sota Ranskan vallankumoussodissa. Liittokuntaan kuuluivat Iso-Britannia, Itävalta, Venäjä ja Osmanien valtakunta. Sota päättyi vuonna 1801, jolloin rauhansopimuksella vahvistettiin Ranskan omistukset vuoteen 1793 mennessä vallatuilla alueilla.
Toisen liittokunnan sota | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Ranskan vallankumoussotia | |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Iso-Britannia | |||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Paul Barras |
Frans II |
Liittoutuneiden sotatoimet menestyivät kohtalaisesti, kunnes Venäjä irtautui liittokunnasta vuonna 1799 ja Napoleon nousi valtaan Ranskassa. Napoleon torjui kenraaliensa avulla kaikki liittokunnan hyökkäykset. Lunévillen rauhassa Ranska sai pitää voittamansa alueet, ja se sai vielä lisäksi Toscanalta alueita ja Itävallalta Venetsian ja osan Dalmatian rannikkoa. Britannian kanssa Ranska teki rauhan Amiensissa maaliskuussa 1802, mikä aloitti neljäntoista kuukauden rauhanjakson Euroopassa. Rauha päättyi toukokuussa 1803 Britannian ja Ranskan aloittaessa sotatoimet uudelleen.