Radimitšit
slaavilainen heimo / From Wikipedia, the free encyclopedia
Radimitšit (ven. радимичи , radimitši, valkoven. Радзі́мічы, radzimitšy) olivat Dneprin yläjuoksun vasemmanpuoleisella maa-alueella sekä joen Sož- ja Desna-sivuhaarojen valuma-alueella 800–1100-luvuilla elänyt itäslaavilainen heimoyhteisö.[1][2][3]
Heimoyhteisö liittyi sujuvien jokiyhteyksien johdosta tiiviisti Kiovan Rusin keskiosiin. Arkeologisten aineiston mukaan radimitšit muistuttivat ympäröiviä heimoja taloudelliselta, sosiaaliselta ja kulttuuriselta kehitykseltään. 1000- ja 1100-luvuilta alueelta tunnetaan useita feodaalisia kaupunkeja: Homel (Gomel) ja Tšatšersk Sožin varrelta, Vštšiž Desnan varrelta, Vorobin, Ropeisk, Starodub. Alueesta tuli virallisesti osa Kiovan Rusia vuonna 984. Myöhemmin, Jaroslav Viisaan kuoltua alueen länsiosa tuli osaksi Smolenskin ruhtinaskuntaa ja itäosa heimoalueesta liitettiin Tšernihivin ruhtinaskuntaan. Radimitšit mainitaan kronikoissa viimeisen kerran vuonna 1169.[1][3]
Nykyisen Valko-Venäjän itäisimmässä osassa asuneita radimitšejä pidetään yhtenä valkovenäläisten kantaheimoista.[4]
- Venäläinen näkemys itäisen Keski-Euroopan heimoista 600- ja 700-luvuilla (venäjäksi). Radimitšit (радимичи) mainitaan vihreän alueen keskiosassa Tšernigovin pohjoispuolella.
- Ukrainalainen näkemys itäslaavilaisista heimoista ajanjaksolla 700–850 jaa. (englanniksi).