Kallo
selkärankaisten eliöiden aivoja suojaava luu / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kallo (lat. cranium) on selkärankaisten aivoja suojaava luinen tai rustoinen kuori. Useimmiten kallossa on silmäkuopat silmämunia varten ja reiät sieraimille. Kaikilla selkärankaisilla, leuattomia imukaloja lukuun ottamatta, kalloon kuuluu nivelen välityksellä leukaluu tai leukarustoja, joiden liikkeen avulla suu voidaan avata ja sulkea. Monilla maaeläimillä kallossa on korva-aukot, joissa on erillisiä kuuloluita.
Tämä artikkeli kertoo pään luista. Sivulla Kallo (täsmennyssivu) on muita merkityksiä. Pääkallot on idiofoninen lyömäsoitin.
Pääkallolla voidaan tarkoittaa kalloa tai erityismerkityksessä paljaana olevaa pään luustoa.[1]