Monte Albán
From Wikipedia, the free encyclopedia
Monte Albán oli muinainen intiaanien temppelikeskus ja kaupunki Etelä-Meksikon vuorilla, Oaxacassa. Tämä sapoteekki-intiaanien lukuisista porraspyramideista tunnettu varhainen keskus sijaitsi jyrkän vuoren laella 8 km länteen nykyisestä Oaxaca de Juarezin kaupungista. Monte Albánia pidetään Mesoamerikan vanhimpana varsinaisena kaupunkina. Kaupunkia alettiin rakentaa noin 500 eaa., ja sen kehitys jatkui nopeana noin vuoteen 200 eaa.[1] On arvioitu, että vuoteen 200 eaa. mennessä kaupungissa asui jo noin 20 000 henkeä.[1] Suurimmillaan kaupungissa oli yli 50 000 asukasta.[2]
Monte Albánista löydetyissä kiviseinissä olevissa reliefeissä on ihmishahmoja erikoisissa asennoissa. 1800-luvulla niiden ajateltiin esittävän tanssijoita, nykyisin niiden ajatellaan olevan taisteluissa kuolleiden, maassa lojuvien ruumiiden kuvia.[3] Monte Albánissa oli myös vesikanavia, akvedukteja ja viemäreitä.[4]
Monte Albán hylättiin noin 750 jaa., mahdollisesti kuivuuskausien aiheuttaman elinkelpoisuuden heikkenemisen takia tai poliittisista syistä, zapoteekkien keskusvallan purkaannuttua. Ihmiset alkoivat siirtyä uusille asuinaluille 700-luvulla, ja vaikka kaupunki tyhjeni, sitä ei tuhottu.[1] Monte Albán säilyi pyhänä paikkana, ja seuraavien vuosisatojen aikana kaupunkia käyttivät tiettävästi monetkin eri kansat, muun muassa misteekit.[1]
Monte Albán perustettiin vuorelle, joka on noin 1940 m:n korkeudessa merenpinnasta ja noin 400 m ympäröivän laakson yllä. Kylästä kasvaneella kaupungilla on hyvin pitkä historia.