Mesopotamialainen vaikutus Raamatussa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Mesopotamian muinaisusko vaikutti vahvasti Raamatun syntyyn ja erityisesti ensimmäisen Mooseksen kirjan 11 ensimmäisessä luvussa kerrottuihin alkuperämyytteihin. Muinaisen Lähi-idän uskonnot kehittyivät vuorovaikutuksessa ja hyödynsivät laajalle levinneitä yhteisiä sankarihahmoja ja tarina-aihelmia. Samalla uusia uskontoja syntyi toisten pohjalta.
Sumerilaisen ja babylonialaisen kirjallisuuden vaikutus on suurta erityisesti Raamatun ensimmäisissä kertomuksissa. Tunnetuin paralleeli on vedenpaisumus: 1. Mooseksen kirjan kertomus Nooasta on jopa monissa yksityiskohdissa yhteneväinen Gilgameš-eepoksessa kuvatun tulvan kanssa. Muita samankaltaisia piirteitä ovat esimerkiksi maailman luominen alkukaaoksesta, kertomus jumalten paratiisista vailla sairautta tai kuolemaa sekä paimenen ja maanviljelijän välinen kiista, joka päättyy paimenen voittoon. Lisäksi Raamatussa mainittu Baabelin torni lienee viittaus Babylonin kaupungin korkeisiin temppelipyramideihin eli zikkurateihin. Babylonialaiset piirteet Tooran 11 ensimmäisessä luvussa ovat niin voimakkaita, että kyse on todennäköisesti suorasta vaikutuksesta. Vaikutteita omaksuttiin erityisesti pakkosiirtolaisuuden aikana 597 eaa. – 539 eaa.
Joitakin ehdotettuja paralleeleja ei nykyään pidetä uskottavina. Muinaiset juutalaiset ja kristilliset kirjailijat eivät myöskään kopioineet mesopotamialaista mytologiaa sellaisenaan, vaan hyödynsivät sen teemoja uusilla ja omaperäisillä tavoilla. Joissain tapauksissa kyse saattoi suoran vaikutuksen sijaan olla pikemminkin yhteisen kansanperinteen ja maailmankuvan hyödyntämisestä.