Manuaaliset reikäkortit
From Wikipedia, the free encyclopedia
Manuaaliset reikäkortit eli käsin käytettävät reikäkortit olivat tiedon tallentamiseen käytettäviä pahvi- tai paperikortteja, joiden avulla tiedonhaku suoritettiin manuaalisesti. Reikäkortti sai alkunsa jo 1800-luvun puolella[1], mutta se yleistyi käytössä vasta 1900-luvun alku- ja keskivuosikymmenillä. Manuaalisia reikäkortteja olivat esimerkiksi neulakortit (eng. edge-notched cards) ja tirkistyskortit (eng. peek-a-boo cards), jotka erosivat toisistaan toimintaperiaatteeltaan. Yksi neulakortti esitti yhtä dokumenttia, kun taas yksi tirkistyskortti esitti yhtä asiasanaa. Reikäkortit mahdollistivat useiden asiasanojen yhtäaikaiseen etsinnän (eng. coordinate searching).[2]
”Reikäkortit eivät voi tehdä kaikista monimutkaisista ongelmista yksinkertaisia, mutta ne voivat tehdä joistain monimutkaisista ongelmista vähemmän monimutkaisia ja joistain yksinkertaisista ongelmista vähemmän ikävystyttäviä ja vähemmän aikaa vieviä.”[3] – Robert S. Casey ja James W. Perry, 1951