Länsimainen esoteerisuus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Länsimainen esoteerisuus on termi jonka alle tutkijat ovat luokitelleet laajan joukon löyhästi toisiinsa liittyviä ajatuksia ja liikkeitä, jotka ovat kehittyneet länsimaisessa yhteiskunnassa. Nämä ajatukset ja liikkeet ovat yhtenäisiä vain siinä mielessä, että ne ovat suurelta osin erillisiä puhdasoppisesta juutalais-kristillisestä uskontoperinteestä.
Länsimaisen esoteerisuuden juuret ovat hellenismin ajan hermetistisissä kirjoituksissa ja juutalaisessa kabbalassa. Antiikin hermetistiset kirjoitukset löydettiin uudelleen renessanssiajalla. 1600-luvulla syntyi ruusuristiläisiä veljeskuntia, jotka yhdistivät hermetismiä ja alkemiaa. 1800-luvun lopulla lisääntynyt kristinuskon epäily johti kasvaneeseen kiinnostukseen okkultismia kohtaan. Spiritualismin ohella tunnetuin aikakauden okkulttinen liike oli teosofia, joka yhdisti länsimaista esoteriaa itämaisiin uskontoihin.[2] Näiden hengellisten liikkeiden opit levisivät laajasti 1900-luvun loppupuolella muun muassa new age -liikkeen kautta.[3]
Esoteerisuus käsitteenä itsessään viittaa tietoon, joka on vain tietyn suljetun sisäpiirin, eli tietoon vihittyjen saavutettavissa. Tämän tiedon ajatellaan olevan yliluonnollista tietoa, joka johtaa yksilön sisäiseen muutokseen kuten valaistumiseen tai henkiseen uudestisyntymiseen.[4]