Kansainväliset vedet
merialue, joka ei kuulu millekään valtiolle / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansainväliset vedet eli aava meri muodostuu kaikista niistä merialueista, jotka eivät kuulu valtioiden aluevesiin tai talousvyöhykkeisiin.[1][2] Kansainvälisten vesien katsotaan olevan terra nulliusta eli ei-kenenkään maata.
Kansainvälisillä vesillä kaikilla valtioilla on oikeus esimerkiksi vapaaseen merenkulkuun, kalastukseen ja meritieteelliseen tutkimukseen. Varsinkin kalastuksen osalta valtiot ovat kuitenkin rajoittaneet tätä vapautta solmimalla erityisesti alueellisia sopimuksia kalastuskiintiöistä ja tarpeellisina pidetyistä kalavarojen suojelutoimista. Merioikeusyleissopimuksen 88 artiklan mukaan kansainväliset vedet on varattu rauhanomaisiin tarkoituksiin.[3][4]
Kansainvälisillä vesillä vallitsee "lippuvaltion laki", jonka mukaan kansainvälisillä vesillä purjehtivaan alukseen voivat pääsääntöisesti puuttua vain sen lippuvaltion viranomaiset. Jos aluksella ei ole minkään valtion kansallisuutta, se on kaikkien valtioiden tarkastettavissa ja pidätettävissä. Lippuvaltion yksinomaiseen lainkäyttövaltaan on kuitenkin eräitä poikkeuksia. Jokainen valtio voi kansainvälisillä vesillä ottaa haltuunsa merirosvoaluksen, pidättää merirosvouteen syyllistyneet henkilöt ja takavarikoida aluksessa olevan omaisuuden. Myös orjakaupasta epäilty vieras alus voidaan tarkastaa kansainvälisillä vesillä. Jos vieras alus on rantavaltion alueella rikkonut sen lakeja tai määräyksiä, rantavaltion alukset voivat ajaa sitä takaa, vaikka alus ehtisi poistua aluevesiltä. Valtio, jossa kansainvälisten määräysten vastainen luvaton radiolähetys on vastaanotettavissa, voi pidättää tällaista lähetystoimintaa kansainvälisillä vesillä harjoittavan aluksen. Rantavaltiolla on interventio-oikeus puuttua kansainvälisillä vesillä olevaan vieraaseen alukseen, jos siitä aiheutuu sille vakavaa ympäristövaaraa esimerkiksi ölyvuodon johdosta.[5][6]
Aavan meren vapaudella on ollut keskeinen asema kansainvälisen merioikeuden historiassa, ja sitä puolusti etenkin Hugo Grotius teoksessaan Mare Liberum 1600-luvun alussa.[2]