Käännökset latinaan keskiajalla
From Wikipedia, the free encyclopedia
Parinsadan vuoden kuluessa 1100- ja 1200-luvuilla käännettiin jokseenkin kaikki tärkeäksi koettu antiikin ajan kreikankielinen kirjallisuus joko kreikasta tai arabiasta latinaksi. Lisäksi käännettiin uudempaa arabialaista kirjallisuutta. Käännösliike oli osoitus kiihkeästä tiedonjanosta, joka kohdistui kielimuurin taakse jääneeseen tietoon. Kirjallisuuden käännöstyötä tukivat useat hallitsijat, kuten Kastilian Alfonso X ja Sisilian Frederik II.
Kirjallisuuden kääntäminen toi kreikkalaisen tieteen klassikot ja arabialaisen tieteen saataville myös lännessä. Käännösliikkeen keskuksia olivat muslimeilta vallatut Toledo, Napoli ja Sisilia. Näistä paikoista löytyi sekä arabialaisia kirjoja että arabiantaitoisia kääntäjiä. Etelä-Italiassa oli lisäksi kreikankielen taitoisia. Muuan käännöstyön keskus oli myös Mont Saint-Michelin luostari Ranskan Bretagnessa. Valtaosa antiikin kreikan tieteellisestä kirjallisuudesta käännettiin suoraan kreikankielestä. Tämä kirjallisuus hankittiin Bysantin valtakunnasta ja etenkin Konstantinopolista.[1] Arabian merkitys kreikankielisen kirjallisuuden välittymisessä oli todellisuudessa vähäinen, sillä ainoastaan eräät vähemmän tärkeät teokset ovat säilyneet ainoastaan arabiasta tehtyinä käännöksinä.[2] Vastaavasti eräät arabialaiset teokset ovat säilyneet vain latinaksi tehtyinä käännöksinä.
Yhteys antiikin tieteelliseen kirjallisuuteen oli katkennut, kun Rooman valtakunta oli 400-luvulla jakautunut kahteen osaan ja kreikan taito jäänyt itäiseen puoliskoon eli Bysanttiin. Länsi-Euroopan pitkä taantuma ja latinan hajoaminen kansankieliksi oli vähentänyt kosketusta myös latinankieliseen kirjallisuuteen. Eurooppalaisten kiinnostus oman sivistyksen juuriin kuitenkin säilyi ja tuli esiin toisiaan seuraavissa "renessansseissa". Niistä ensimmäinen oli 800-luvun karolinginen renessanssi nykyisessä Pohjois-Ranskassa. Eurooppalaisten tiedonhalu ulottui myös arabiankieliseen kirjallisuuteen, minkä takia sitäkin käännettiin latinaksi. Tärkeimmät teokset siirtyivät vasta perustettujen yliopistojen ohjelmiin ja levisivät sitä kautta laajalle. Kuitenkin vasta suoraan kreikkalaisista alkuperäisteoksista tehdyt käännökset, jotka eivät enää perustuneet kreikkalaisten teosten arabialaisiin käännöksiin, vaikuttivat ratkaisevasti modernin tieteen ja tieteellisen vallankumouksen syntyyn Euroopassa. [3]