Irakilainen keittiö
ruokakulttuuri / From Wikipedia, the free encyclopedia
Irakilainen keittiö (arab. المطبخ العراقي, al-maṭbaḫ al-ʿirāqī) tai mesopotamialainen keittiö[1][2] on keskeinen osa Lähi-idän ruokakulttuuria. Se on saanut alkunsa sumerilaisista, akkadilaisista, babylonialaisista, assyrialaisista, antiikin Iranilaisista ja muista alueen etnisistä ruokakulttuuriryhmistä.[3]
Antiikin Mesopotamia oli korkeakulttuurinen keskus myös kulinarismin ja ruokailutapojen osalta. Irakista on löydetty muinaisia ruokaluetteloita, joissa luetellaan kymmeniä juustolaatujakin, sekä satoja ruokareseptejä ja monia keittokirjoja nykyajanlaskua edeltävien vuosituhansienkin ajoiltakin, nuolenpääkirjoituksina savitauluilla.[4]
Irakilaisen keittiön huipennusaika oli Abbasidien kalifaatin (750 jaa – 1258 jaa) aikaan, jolloin Bagdad oli laajan, nyky-Tunisiasta aina nyky-Pakistaniin ulottuneen kalifaatin pääkaupunkina. Naapurialueiden, Iranin, Kaukasuksen, Levanttin ja Turkin, sekä muidenkin lähi- ja kaukoalueiden kesken on ollut ruokakulttuurivaikutteita.[5]
Irakin alueiden kesken on eroja ruoka- ja ruoka-aines -kulttuureissa myös. Pohjoisessa viljellään enempi vehnää, sekä viileämmän talviajan vaativia omenia ja kivihedelmiä (persikkaa, luumuja, kirsikoita) ja käytetään enempi granaattiomenia ruokakulttuurissa. Pohjois-Irak (Kurdistan) oli 1980-luvun lopulle asti Irakin vilja-aitta, kunnes Al-Anfal-kampanja tyhjensi suuren osan maaseutukyliä kurdiasukkaista, eikä maanviljelys Irakissa ole toipunut entiseen omavaraisuuteen. Kaiken lisäksi Irakin väestömäärä on kolminkertaistunut 1980-luvun vajaasta 15 miljoonasta nykyiseen reiluun 40 miljoonaan asukkaaseen. Eteläisessä Irakissa viljellään enempi ohraa ja riisiä, sekä sitrushedelmiä ja taateleita (joiden tuottajana Irak on yksi maailman suurimmista), sekä käytetään enempi kalaa ruokakulttuurissa. Keskisessä Irakissa, Bagdadissa riisi ja makeat ruoat, leivonnaiset ovat yleisempiä.