Hevosten värit
From Wikipedia, the free encyclopedia
Hevosilla on erittäin laaja kirjo erilaisia värityksiä ja merkkejä. Väri on yksi ensimmäisistä hevosesta merkille pantavista ominaisuuksista, ja usein hevosta kuvataan tietyn väriseksi ennen kuin viitataan sen rotuun tai sukupuoleen; niin suomessa kuin monissa muissakin kielissä hevosten värinimitykset toimivatkin sekä adjektiiveina että substantiiveina. Laajin värikirjo on tietyillä kesyhevosroduilla. Joillakin vanhoilla alkuperäisroduilla ja prewalskinhevosilla hallakkovärit ovat erittäin yleisiä tai koko kannan kattavia, ja toisaalta monia kesyhevosrotuja on jalostettu siten, että niissä esiintyy vain yhtä tai muutamaa eri väriä. Väri, kuviot ja merkit ovat hevosyksilön tärkeimmät tunnistusmerkit.
Hevosen väri on aina jossakin määrin epämääräinen käsite, koska esimerkiksi auringonvalo, talvi- ja kesäkarvan vaihtelu, ruokinta ja sairaudet voivat muuttaa värin ulkonäköä paljonkin. Useimmat hevoset ovat koko ikänsä osapuilleen samanvärisiä, mutta jotkin väritykset muuttuvat hevosen iän myötä ja voivat lopulta poiketa täysin yksilön varsaväristä. Useimmat hevosen merkit näkyvät jo hevosen syntyessä.
Hevosvärejä kuvaamaan on kehittynyt erityinen sanastonsa. Eri kielten hevosvärinimet poikkeavat joskus erittäinkin paljon toisistaan, ja joissakin kielissä erillisiä värinimiä on enemmän, toisissa vähemmän. Erityisesti islannin kielessä tiedetään olevan erityisen paljon nimityksiä hevosten väreille ja värisävyille.
Hevosten värien perinnöllisyys on pääpiirtein selvillä, ja useimmille värigeeneille on kehitetty DNA-testausmenetelmiä. Joistakin värityksen piirteistä käydään silti yhä keskustelua ja vallitsee paljon erimielisyyttä. Erityisesti kirjavuuskuvioita ja värien sävyihin ja merkkeihin vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta kovin hyvin.
Hevosten alkuperäisenä eli niin sanottuna villityyppivärityksenä pidetään villiruunikkopohjaista ruunihallakkoväritystä, jossa rungon väri on vaaleankellanruskea. Vuohiset ja kaviot ovat tummat ja rungon varjopuolella eli turvan ympärillä, mahan alla ja jalkojen väleissä on vaaleampi niinkutsuttu pangarekuvio. Selkälinjalla kulkee tumma siimamerkki. Tämä on ainoa przewalskinhevosella esiintyvä väritys ja esimerkiksi ikivanhan norjanvuonohevosrodun ylivoimaisesti yleisin väritys. Tarpaanien oletetaan olleen yleensä ellei poikkeuksetta hiirakoita eli mustapohjaisia hallakkoja.