Hemiboreaalinen vyöhyke
From Wikipedia, the free encyclopedia
Hemiboreaalinen vyöhyke tai yleisemmin lauhkean vyöhykkeen sekametsä on lehtimetsävyöhykkeeseen kuuluva kasvillisuusvyöhyke. Hemiboreaalinen vyöhyke on yleisnimike sekä Pohjois-Amerikan, Aasian ja Euroopan boreaalisen vyöhykkeen eteläpuolella sijaitseville sekametsille. Se edustaa havumetsä- ja lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta.
Euroopassa hemiboreaalinen vyöhyke rajautuu pohjoisessa eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen, ja etelämpänä, lännessä varsinaisen temperaattisen lehtimetsävyöhykkeen pohjoisiin alueisiin, ja idässä puistoaroon, jossa metsät vaihettuvat aroiksi. Pohjois-Amerikassa se rajoittuu pohjoisessa boreaalisiin havumetsiin, etelän temperaattisiin lehtimetsiin ja lännempänä preerioihin, ja idässä Atlanttiin. Aasiassa se rajoittuu pohjoisen havumetsiin, etelän lehtimetsiin, lännempänä steppeihin ja idässä Tyyneenmereen.
Vaikka havupuut, kuten männyt ja kuuset, ovatkin alueella vallitsevia, kasvillisuus on kuitenkin liian rehevää luettavaksi karumpaan taigaan, vaikka se paikoin muistuttaakin kovasti sitä. Hemiboreaalisen vyöhykkeen metsissä on usein taigasta poiketen pensaskerros, ja kenttäkerroksessa lehtolajistoa. Hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvukausi on 175–205 vrk, haihtuminen PE 510–560 mm.
Sanana hemiboreaalinen tulee termistä hemi, joka tarkoittaa puolikasta, ja sanasta boreaalinen, joka viittaa pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, taigaan. Raa'asti suomeksi käännettynä sana tarkoittaisi siis puoliksi havumetsää edustavaa aluetta.