György Faludy
From Wikipedia, the free encyclopedia
György Faludy, Unkarissa Faludy György, (22. syyskuuta 1910 Budapest, Unkari – 1. syyskuuta 2006 Budapest[1]) oli unkarilainen juutalaissyntyinen runoilija.
György Faludy | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. syyskuuta 1910 Budapest, Unkari |
Kuollut | 1. syyskuuta 2006 (95 vuotta) Budapest, Unkari |
Kansalaisuus | unkarinjuutalainen |
Ammatti | runoilija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | unkari |
Tuotannon kieli | unkari |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Faludy jäi kiinni lähetettyään 1949 Unkarin kirjailijaliittoon 1800-luvun vallankumousrunoilija János Aranyin balladin "Walesin bardit". Sen oli tarkoitus olla nimetön vastalause sille, että runoilijoita vaadittiin kirjoittamaan ylistysruno 70 vuotta täyttävälle Josif Stalinille. Falady joutui pakkotyöhön, josta vapautui 1953 ja lähti kansannousun jälkeen 1956 länteen.[2]
Faludy oli jo 1938 kertaalleen muuttanut Unkarista Pariisiin, sieltä Marokkoon ja lopulta Yhdysvaltoihin, jossa hän ei kuitenkaan viihtynyt vaikka oli saanut kansalaisuudenkin, vaan palasi sodan päätyttyä kotimaahan.[2]
Faludy nousi nuorena runoilijana suosituksi käännettyään François Villonin runoja. Hänen muistelmansa Iloiset päiväni helvetissä (Pokolbéli víg napjaim) ilmestyivät 1962, ja hänestä tuli niiden ansiosta kotimaassaan legenda. Kirjallisuudentutkija George Gomori kirjoittaa, "ettei voi varmasti sanoa kuinka suurelta osin se perustuu faktoihin".[2]