Geologinen ajanlasku
mittausmenetelmä, joka jakaa maapallon historian ajanjaksoihin / From Wikipedia, the free encyclopedia
Geologinen ajanlasku on geologiassa ja paleontologiassa käytetty stratigrafiaan perustuva mittausmenetelmä, joka jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin. Ajanjaksoilla voi olla päällekkäisiä historiallisia ei-kansainvälisiä nimityksiä. Kansainvälinen International Commission on Stratigraphy -järjestö (ICS) on perustettu muun muassa standardisoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia.[1]
Geologisen kalenterin ajanjaksojen pituus vaihtelee miljoonista vuosista miljardeihin vuosiin. Ajanjaksot luokitellaan aioneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin. Myös epookit voidaan jakaa edelleen lyhyempiin ajanjaksoihin vaiheisiin[2]. Geologiset aikakaudet perustuvat sedimenttikivikerrostumien tutkimukseen, muun muassa muinaisten merien pohjaan kerrostuneiden kuolleiden eliöiden fossiilien analysointiin. Ajanjaksoja erottaa esimerkiksi selvä muutos tietyn lajin osuudesta verrattuna kaikkiin lajeihin joukkosukupuuton vuoksi, kuten liitukauden/paleogeenin raja. Ajanjaksot esitetään yleensä alaspäin vanhenevassa järjestyksessä, joka symboloi karkeasti sedimenttikivikerrostumia. Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa, joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista.
- aioni, puolesta miljardista kahteen miljardia vuotta
- maailmankausi, yleensä satoja miljoonia vuosia
- kausi, yleensä alle sata miljoonaa vuotta
- epookki, yleensä kymmeniä miljoonia vuosia
- vaihe, yleensä miljoonia vuosia
Geologiset ajanjaksot keksi Alcide d'Orbigny.