Ensimmäinen ristiretki
ristiretki Palestiinaan 1095–1099 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Ensimmäinen ristiretki oli vuosina 1095–1099 käyty uskonnollisesti perusteltu sotilaallinen konflikti kristityn Euroopan ja islamilaisen idän välillä. Ristiretki alkoi, kun paavi Urbanus II onnistui saarnoillaan vakuuttamaan joitakin maallisia hallitsijoita Pyhän maan uhatusta asemasta. Alun perin Bysantin keisari oli pyytänyt apua paavilta vedoten seldžukkien uhkaan, vaikka todellisena motiivina keisarilla oli oman valtakuntansa laajentaminen itään. Paavin motiivina oli myös halu yhtenäistää kristittyjen rivejä.
Ensimmäinen ristiretki | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa ristiretkiä | |||||||||||
Antiokian piiritys vuonna 1097. | |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Kristityt:
|
Saraseenit:
Seldžukkien valtakunta | ||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Guglielmo Embriaco |
Kilij Arslan I | ||||||||||
Vahvuudet | |||||||||||
n. 7 000 aseistettua ritaria sekä paljon aseistamattomia muita osallistuneita. Katso tarkemmin:[1] |
|||||||||||
|
Ensimmäinen ristiretki koostui oikeastaan kahdesta retkestä. Tavallisten talonpoikien joukko lähti matkaan vuoden 1096 keväällä puoli vuotta ennen varsinaista ristiretkiarmeijaa. Kansan ristiretkeksi kutsuttu tapahtuma päättyi lähes kaikkien talonpoikien kuolemaan. Ristiretkiarmeija onnistui päämääränsä saavuttamisessa paremmin. Ristiretken seurauksena Jerusalem siirtyi kristittyjen hallintaan ja Palestiinan alueelle perustettiin useita ristiretkivaltioita. Lisäksi Pyhälle maalle matkaavia pyhiinvaeltajia suojelemaan perustettiin ritarikuntia. Niistä tunnetuin on Temppeliherrain ritarikunta.