Energian säilymislaki
fysiikan peruslaki / From Wikipedia, the free encyclopedia
Energian säilymislaki eli energiaperiaate on fysiikan peruslaki, jonka mukaan energiaa ei voi syntyä eikä kadota. Energia voi kuitenkin muuttua muodosta toiseen, eli esimerkiksi liike-energiasta lämpöenergiaksi. Jo Galileo Galilei havaitsi energian siirtyvän potentiaalienergiasta ja liike-energiaksi ja päinvastoin esimerkiksi heilurin heiluessa. Kineettistä energiaa koskevan säilymislain muotoili Émilie du Châtelet vuonna 1740. James Prescott Joule havaitsi vuonna 1843 lämmön olevan yksi energian muoto. Energian säilymislaki on keskeisessä roolissa termodynamiikassa, missä se tunnetaan termodynamiikan ensimmäisenä pääsääntönä.
Energian säilymislaki on keskeinen säilymislaki myös modernissa fysiikassa. Albert Einsteinin vuonna 1905 julkaiseman yhtälön E=mc² mukaan myös massa on yksi energian muoto. Ydinreaktiossa vapautuva energia 'syntyy' massaan sitoutuneen energian muuttuessa muiksi energian lajeiksi. Emmy Noetherin vuonna 1918 julkaisema Noetherin teoreema yhdisti säilymislait ja symmetriat toisiinsa, jolloin erityisesti energian säilymislaki seuraa oletuksesta että systeemin Lagrangen funktio on ajasta riippumaton.