Aleksanteri I
Venäjän keisari (1801–1825) ja Suomen suuriruhtinas / From Wikipedia, the free encyclopedia
Aleksanteri I (23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1777 Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta – 1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1825 Taganrog, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas ja Puolanmaan kuningas.
Aleksanteri I | |
---|---|
Puolan kuningas Suomen suuriruhtinas | |
Aleksanteri I. George Dawen maalaama muotokuva vuodelta 1826. | |
Venäjän keisari | |
Valtakausi |
23. maaliskuuta 1801 – 1. joulukuuta 1825 |
Kruunajaiset | 15. syyskuuta 1801 |
Edeltäjä | Paavali I |
Seuraaja | Nikolai I |
Syntynyt |
23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1777 Talvipalatsi,Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kuollut |
1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1825 (47 vuotta) Taganrog, Venäjän keisarikunta |
Puoliso | Elisabet Aleksejevna |
Lapset |
Maria Elisabet |
Suku | Romanov |
Isä | Paavali I |
Äiti | Maria Fjodorovna |
Uskonto | ortodoksisuus |
Nimikirjoitus |
Aleksanteri nousi keisariksi vuonna 1801 isänsä Paavali I:n murhan jälkeen. Hänet oli kasvatettu isoäitinsä Katariina II:n ohjeitten mukaisesti valistusajan hengessä, mutta hän oli myös taipuvainen romantismiin ja mystiikkaan, etenkin valtakautensa loppuvaiheissa. Aleksanterin valtakaudella Suomi liitettiin Venäjään 1809 ja hän oli ensimmäinen Venäjän hallitsija, joka toimi Suomen suuriruhtinaana. Aleksanterin johtamalla Venäjällä oli Napoleonin sotien lopulla merkittävä rooli Napoleonin kukistamisessa, ja Napoleonin sotien päätyttyä hän solmi liiton Itävallan ja Preussin kanssa. Myös Puola liitettiin Venäjään 1815. Aleksanteri korvasi Pietari Suuren perustamat kollegiot ministeriöillä ja perusti Venäjän valtakunnanneuvoston, mutta menetti kiinnostuksensa suurempiin hallintouudistuksiin.